keskiviikko 25. tammikuuta 2012

~The Poem~

Pimeys

Mihin tä maailma vie
Mihin tä elämä kantaa
Sitä ei tiedä
Sen suurempiin ympyröihin ei voi vaikuttaa
Täytyis vaan jaksaa
Täytyis vaan jatkaa eteenpäin
Mut joskus ei oo vaan tietä mitä pitkin
Jää vain odottamaan
milloin aika antaa
milloin se armahtaa
milloin se tuskasta vapauttaa
Mut mistä tietää vaikka ansaitsiski
kaiken surun
kaiken kivun ja tuskan
kaiken vääryyden
kaiken pettymyksen
kaiken menetyksen
kaiken pelon jonka läpi yrittäen:
jokainen hetki
jokainen sana
jokainen asias
jättää oman jälkensä
Jälkiä jos on täynnä
Ei oo tilaa
Mitä sitten käy
Miten sen kestää
Täytyy vaan yrittää
Täytyy vaan pystyy
Kulkee pitkin tietä ailahtelevaa
Tietämättä mihin se johtaa
johtaako mihinkään
Tie se on heikkouden ja haurauden
Tie se on särkyneitten haaveiden
Tie nöyryytyksen
Tie auttamaton
Tie jolta pakoreittiä ei löydy
Mut ilman itseluottamusta
ilman voimia
Täynnä itseinhoa
ilman elämänhalua
Vain kulkee pimeässä
Nähden valoa
Tullen sokaistuksi
Vajoten yhä syvempään
Pimeämpään.




Aika jota ikävöin aina ja ikuisesti....





 ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti