Loving you is suicide♥

 Heissan kaikille ihanille, jotka on tänne eksyny!♥ 

päätin tässä tehä vaan tälläisen postauksen kappaleista, jotka koskettaa mua tosi paljon!

Rihanna- Loving you is suicide♥

"And I wish that u come save me, because I'm standing over the edge"

Britney Spears- Everytime♥

"Everytime I try to fly I fall without my wings"

Bruno Mars- Talking to the moon♥

"I know you're somewhere out there.Somewhere far away.I want you back"

Christina Perri- Jar of hearts♥

"You lost the love I loved the most, I learn to live...half alive..."

Celine Dion- My heart will go on♥

"Everytime in my dreams i see you I feel you"

Rihanna- Love the way you lie part 2♥

"On the first page, of our story...the future seemed so bright"

♥ ♥ ♥

My Last Chance

 Eli päätin tänään, että annan itselleni viimeisen mahdollisuuden. Lähetin tänään valokuvamallihakmuksen Clamosille Jyväskylään. Sieltä lähetetään viestiä kahden viikon kuluessa, jos mun ulkonäöstä oltais kiinnostuneita. En usko, että saan vastausta...sillä niin, tiedän olevani alle keskitason. Tietenkin mussa elää sellainen pieni toivon kipinä, sillä tiedän, että jos mut hyväksyttäis sinne niin saisin varmaan pikkuhiljaa itseluottamusta takasin tän monen vuoden kadotuksen jälkeen ja ehkä pystyisin ees yrittää tykkäämään ees jostain asiasta itestäni. Saa nähdä... ajattelin, et tää on oikeesti mun viimeinen mahdollisuus yrittää miettii itelleni jotain tulevaisuutta. No sentään nyt alko viikonloppu... Moikka!

KOHTALO?

Nonii eli tänään ajattelin kirjoittaa ajatuksiini kohtalosta.

Ennen tätä mun masennusta en oo ajatellu kohtaloo ollenkaan, mut nyt ajateltuani asioita oon alkanu pikkuhiljaa uskoo siihen.

Vuos sitten luin mun vuosihoroskooppia ja nyt luin sen uudelleen ja tajusin et kaikki siinä ennustetut asiat oli käyny toteen. Siinä sanottiin, että tulisin rakastuu vuoden 2011 aikana leijonaan...ja niin kävi kaksikin kertaa.

Toinen tälläinen tapahtuma oli viime vappuna, kun koulussa oli vapputanssiaiset ja jokaisen tytön piti nostaa laatikosta yksi nimi, jonka kanssa tulisi tanssia pakkovalssi. Mulle tuli sit tietenkin tää Otto.. 

silloin olin vielä sillei, et kukas tää tyyppi on mut sit myöhemmin tästä henkilöstä kasvoi mun elämän tärkein ihminen ja alettiin tykkäämään

 toisistamme... ja niinhän siinä kävi, et menetettii toisemme ja sen jälkeen mulle tuli tää itsetuhoisuus ja masennus.

Eli näitten tapahtumien jälkeen oon alkanu miettii kohtaloa ja sitä, mitä sillä on mulle tarjota. Oon myös ajatellu, et pakolla sille on jokin syy, et miks musta tuntuu näin pahalta ja miks haluisin vaan niin kovasti kuolla ja tappaa itteni.... 

Tulin miettineeks sitä, et luultavasti mun ois ollut tarkotus kuolla jo syntyessäni, sillä synnyin puoltoista

kk etuajassa ja oli ihan tuurista kiinni, et selvisin. Niin ehkä tässä on asian ydin. Mun ois PITÄNY kuolla jo SILLOIN. Ja mun eläminen sit luultavasti horjuttaa, 

 jotain elämän tärkeetä tasapainoo, jolloin tietyn ajan kuluessa mut ois pakko saada hengiltä, vaikka sit oma oloni tappais mut, ettei pääsis tapahtumaan mitään pahaa vaan siks, et elän, vaikka mun pitäis kuolla. Eli uskon et mun kohtalo on kuolla.

Niinhän eläimillekkin tulee joku suuri epidemia, joka

tappaa niitä silloin, jos kanta on käyny liian suureks, et se ois haitaks jollekkin maapallon tärkeälle elämän kierrolle.

Ehkä mustaki tuli näin sairas siks, et oon täällä vaan haitaks...Oon jo aika varma siitä. En usko et mitään tapahtuis ilman, et sille ois jokin tarkoitus.

Mullaki on vaan paha olo sen takii, et tajuisin sen, et mun pitäis tappaa itteni... Kohtaloni on kuolla!

Siinä mun ajatukset kohtalosta(:

~The Poem~

Pimeys

Mihin tä maailma vie

Mihin tä elämä kantaa

Sitä ei tiedä

Sen suurempiin ympyröihin ei voi vaikuttaa

Täytyis vaan jaksaa

Täytyis vaan jatkaa eteenpäin

Mut joskus ei oo vaan tietä mitä pitkin

Jää vain odottamaan

milloin aika antaa

milloin se armahtaa

milloin se tuskasta vapauttaa

Mut mistä tietää vaikka ansaitsiski

kaiken surun

kaiken kivun ja tuskan

kaiken vääryyden

kaiken pettymyksen

kaiken menetyksen

kaiken pelon jonka läpi yrittäen:

jokainen hetki

jokainen sana

jokainen asias

jättää oman jälkensä

Jälkiä jos on täynnä

Ei oo tilaa

Mitä sitten käy

Miten sen kestää

Täytyy vaan yrittää

Täytyy vaan pystyy

Kulkee pitkin tietä ailahtelevaa

Tietämättä mihin se johtaa

johtaako mihinkään

Tie se on heikkouden ja haurauden

Tie se on särkyneitten haaveiden

Tie nöyryytyksen

Tie auttamaton

Tie jolta pakoreittiä ei löydy

Mut ilman itseluottamusta

ilman voimia

Täynnä itseinhoa

ilman elämänhalua

Vain kulkee pimeässä

Nähden valoa

Tullen sokaistuksi

Vajoten yhä syvempään

Pimeämpään.

Aika jota ikävöin aina ja ikuisesti....

 ♥

 

You don't know what is like...

Moikka kaikille!(: Päätin vihdoin aloittaa bloggaamisen ystävieni kehotuksesta, mutta päätin samalla tehdä blogistani salaisen...eli ystävilläni ei ole pienintäkään aavistusta koko blogista. (; Saatan kirjoitella tänne välillä vähän synkempiäkin ajatuksia ja runoja, joten en osaa sanoo mitää tyylii tää blogi tulee olee...saa nähdä!

Kerron seuraavassa postauksessa enemmän itestäni ja mun tilanteesta.

Tää mun ottama kuva voi kertoo joillekkin aika paljonki mun ajatuksista!

 

I'm not gonna be alright...